Oulujoen pyhiinvaellus

Hengellisyyttä, hiljaisuutta ja kulttuurihistoriaa.

Pyhiinvaelluksen olemus

Historiallisesti pyhiinvaellus on matka johonkin pyhänä pidettyyn paikkaan. Lähes kaikilla maailman suurilla uskonnoilla on yksi, kaksi tai useampia keskeisiä pyhiinvaelluskohteita. Kristinuskossa tärkeitä pyhiinvaelluskohteita ovat esimerkiksi Rooma ja Pyhän maan Jerusalem. Euroopan suosituin pyhiinvaellusreitti on Etelä-Euroopassa kulkeva Santiago de Compostelan pyhiinvaellus eli Pyhän Jaakobin pyhiinvaellusreitti. Pyhiinvaellus on nykypäivän maailmassa tärkeä elämys: miljoonat ihmiset kulkevat eri puolilla maailmaa vuosittain uskontoonsa liittyen eri pyhiinvaelluskohteisiin. Pyhiinvaeltajalle matka voi olla fyysisen kulkemisen lisäksi uskonnollinen velvollisuus, kiitollisuudenosoitus, henkinen taival, hiljaisuuden löytämistä tai omalle Jumalalle tehty uhrilupaus. Pyhiinvaellus on ennen kaikkea matka omaan itseen. Se voi toimia itselle asetettuna fyysisenä ja henkisenä tavoitteena, tai matkaan lähdetään löytämään vaikka nykypäivän kiireen keskelle kadonnutta mielen rauhaa ja tasapainoa. Pyhiinvaellusmatkalta löytää vastauksia mielen avoimiin kysymyksiin!

Keskiajan tärkeimmät pyhiinvaellusreitit olivat Santiago de Compostelaan, Roomaan ja Pyhään maahan, Jerusalemiin. Nämä kolme paikkaa olivat kristittyjen tärkeimmät kohteet heidän lähtiessään matkaan osoittamaan hurskautta, lunastamaan lupausta tai suorittamaan katumusta. Keskiajalla pyhiinvaellusmatkat Pyhään maahan antoivat virikkeitä uskovien mielikuvitukselle ja herättivät kaipausta. Pyhiinvaeltajan elämä muistutti Kristuksen elämää. Hän oli tyytymätön siihen, mitä oli tässä ja nyt ja suuntasi katseensa tulevaisuuteen matkallaan uuteen Jerusalemiin. Pyhiinvaellusmatka merkitsi keskiajalla Kristuksen tunnustamista, se oli tie hänen luokseen. Pyhiinvaellusmatka oli monelle pyhiinvaeltajalle vapauden ja kahleettomuuden vertauskuva.

"Pyytäkää, niin teille annetaan. Etsikää, niin te löydätte. Koputtakaa oveen, niin se avataan teille. Sillä pyytäjä saa, etsijä löytää ja koputtajalle avataan." Matt 7: 7-8.

Pyhiinvaelluksen seitsemän avainsanaa

Pyhiinvaelluksessa monet erilaiset asiat yhdistyvät kokonaisvaltaiseksi kokemukseksi. Liikkuminen, ympäröivä luonto, pyhät paikat ja merkityksellisten asioiden äärelle asettuminen tekevät pyhiinvaelluksesta kokonaisvaltaisen kokemuksen. Matka on yhtä tärkeä, ellei jopa tärkeämpi, kuin itse määränpää. Pyhiinvaellus koostuu useasta elementistä, ja pyhiinvaeltajan seitsemän avainsanaa voivat kulkea kaarena vaelluksella: vapaus, yksinkertaisuus, hitaus, hiljaisuus, huolettomuus, jakaminen ja hengellisyys/henkisyys. Lue lisää pyhiinvaelluksen seitsemästä avainsanasta Pyhiinvaellus Suomen sivuilta.

Vapaus merkitsee luopumista arjen stressitekijöistä. Pyhiinvaelluksella vaeltaja on vapaa kaikesta suorittamisesta. Pyhiinvaelluksella yksinkertaisuus korostuu ja pyhiinvaeltaja ymmärtää, että vähemmän on enemmän. Hidas eteneminen mahdollistaa pohdiskelun, rukouksen ja hiljaisuuden. Pyhiinvaellus muistuttaa pitkälti retriittiä, mutta vaelluksella sisältöä tukeekin liike. Hiljainen pohdiskelu on vastapainona nykypäivän jatkuvalle tietotulvalle ja elämyksien etsimiselle. Pyhiinvaelluksen edetessä vaeltaja huomaa, että on vapaa arkipäivän huolista. Henkilökohtaiset taakat ja ahdistukset on helpompi kantaa, kun niitä on tarkastellut eri näkökulmasta. Pyhiinvaeltaja jakaa matkallaan sisäistä maailmaansa, kokemuksiaan ja tuntemuksiaan, toisten pyhiinvaeltajien kanssa. Jakaminen mahdollistaa sisäisten rajoitusten murtumisen. Merkityksettömäksi pyhiinvaelluksen aikana tulevat ikä, sukupuoli, tausta, taidot ja kokemus. 

Pyhiinvaelluksen aikana alkavat rajat maallisen ja taivaallisen, hengellisen ja materiaalisen väliltä kadota. Pyhiinvaeltajalle herää vaelluksen aikana sisäinen hengellinen kysymys: mistä olen tulossa ja mihin olen menossa? Vaelluksen aikana kulkija kohtaa kysymyksiä myös elämästä ja kuolemasta, ilosta ja surusta, merkityksestä ja merkittömyydestä.

”Tulkaa minun luokseni kaikki te, jotka olette uupuneet taakkanne alle. Minä annan teidän levähtää. Ottakaa minun taakkani hartioillenne ja katsokaa minusta mallia. Minä olen maltillinen ja sydämeltäni vaatimaton. Kun otatte minusta mallia, löydätte levon ja rauhan. Minun taakkani on kevyt ja hartioille sopiva.” Matt 11: 28-30.

Pyhä Olavi tuo kristinuskon Pohjolaan

Kuva: Wikipedia Commons

Olavi Pyhä tai Pyhä Olavi eli Olavi Haraldinpoika (s. 995 - k. 1030) oli Norjan kuningas vuosina 1015–1030. Nuoruudessaan Olavi Haraldinpoika oli menestyksekäs viikinki ja osallistui viikinkiretkille muun muassa Itämerellä (Ruotsi, Suomi ja Novgorod), Tanskan rannikkoseuduilla ja Englannissa. Normandiassa Olavi omaksui kristinuskon ja sai ajatuksen luoda Kristuksen valtuuttamana Jumalan valtakunta Pohjolaan. Olavi vakiinnutti sittemmin kristinuskon aseman Norjassa, ja kristinusko alkoi levitä Skandinavian alueelle. Olavi Haraldinpoikaa alettiin pitää pian kuolemansa jälkeen pyhimyksenä, ja hänen haudastaan Trondheimin tuomiokirkossa tuli pohjoismaiden keskeisin pyhiinvaelluskohde. Olavi Pyhä on Norjan kansallispyhimys ja kaikkien ritareiden ja sotilaiden suojeluspyhimys.

Oulunsalossa on sijainnut Pyhän Olavin mukaan nimetty kappeli jo 1300-luvun loppupuolella. Kappelin paikalle rakennettiin 1600-luvulla Oulunsalon uhrikirkko. Sitä nimitettiin Olaviksi vielä 1800-luvulla. Kyseinen kirkko purettiin 1800-luvulla nykyisen Oulunsalon kirkon rakentamisen jälkeen. Uhrikirkon hirret ovat Oulunsalon pappilan navetan hirsinä. Oulun kaupunki sai puisen kirkon jo 1610-luvulla. Puukirkko sijaitsi nykyisen tuomiokirkon pääoven kohdalla. Puukirkon jälkeen tänne rakennettiin vuonna 1777 suuri kivikirkko, josta aikanaan vuonna 1900 tuli Oulun tuomiokirkko. Kirkot ovat olleet seurakuntaelämän ja Jumalan palvelemisen konkreettisia tyyssijoja.

"Opettaja, mikä on lain tärkein käsky? Jeesus vastasi: Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi ja mielestäsi. Rakasta häntä koko elämälläsi. Se on ensimmäinen ja tärkein käsky. Yhtä tärkeä on silti tämä: rakasta lähimmäistäsi kuin itseäsi." Matt 22: 36-39.

Oulujoen ja asutuksen historiaa

Oulujoen suu on ollut kautta historian ihmisten asumis-, kohtaamis- ja yhteyspaikka kaupan, sivistyksen ja hengen tiellä. Tänne tultiin laivoilla eri puolilta Itämerta. Pohjois-Norjastakin oli yhteys Pohjanlahdelle Tornionjokea pitkin. Oulujoen vesistöä tänne kuljettiin idästä Valkoiselta mereltä eli Vienanmereltä taikka kaakosta Laatokalta ja jopa Novgorodista asti. Alueen esihistorialliset ja historiallisen ajan esinelöydöt kertovat yhteyksistä moniin Euroopan alueen maihin ja kulttuureihin.

Kiinteää suomalaisasutusta Pohjanlahden rannikolle syntyi 1300-luvun mittaan, kun aluetta alettiin asuttaa voimaperäisesti Pähkinäsaaren vuoden 1323 rauhan jälkeen. Näihin aikoihin myös kristinusko vakiintui Pohjanlahden alueelle. 1400- ja 1500-luvulla Ruotsi ja Venäjä kävivät sotia Perämeren rannikon omistuksesta, ja Pohjois-Pohjanmaalle kohdistui idästä lukuisia venäläisten tekemiä ryöstö- ja hävitysretkiä. Pohjois-Pohjanmaan asutus vakiintui 1500-luvulla, jolloin Ruotsin kuningas Kustaa Vaasa kiinnostui Pähkinäsaaren rauhassa vedetyn rajan pohjoispuolisista alueista. 1580-luvun lopussa Oulujoen suistoon, nykyiseen Linnasaareen, rakennettiin Oulun linna. Tälle paikalle alkoi vähitellen kehittyä Oulun kaupunki, joka perustettiin vuonna 1605. Pohjois-Pohjanmaan rannikon talouselämän perustan muodostivat pitkään laivanrakennus ja merenkulku; myöhemmin asutus levisi myös sisämaahan Pohjois-Pohjanmaan jokivarsia pitkin. Pohjois-Pohjanmaan joet osoittautuivat hyviksi kalastusalueiksi ja kuljetusväyliksi (tervan ja tukkien kuljetus), ja niiden varsille syntyi vähitellen erikokoisia kauppapaikkoja. Karjanhoito ja metsätalous (lähinnä tervanpoltto) yleistyivät. Maakuntaan syntyi 1800-luvulla laajamittaista teollisuutta, etenkin sahateollisuutta.

Oulu tunnettiin 1800-luvulla tervakaupunkina: Oulun keskeinen vientituote oli 1800-luvulla terva, ja se oli koko vuosisadan Suomen suurin tervanviejä. Kainuun talonpojat toimittivat tervansa pitkin Oulujokea Toppilansalmen pohjoisrannalla sijainneeseen Tervahoviin. Tervaporvarit, Oulun kaupungin tärkeimmät kauppiassuvut, kävivät ulkomaankauppaa tervalla. Vienti- ja tuontikaupan lisäksi tervaporvarit harjoittivat laivanvarustusta ja sahatoimintaa. Nykypäivänä Oulu tunnetaan etenkin teknologiakaupunkina ja Pohjois-Suomen talousveturina. Vuonna 1982 perustettu Oulun Technopolis oli Pohjoismaiden ensimmäinen teknologiakylä. Oulujoen pyhiinvaellus toimii pysyvänä siltana menneisyyden ja nykypäivän välillä.

"Jumalamme hyvyydestä ja armosta. Hän katsoo meihin korkeudesta kuin aamun valo, joka loistaa pimeydessä ja kuoleman varjossa eläville ja ohjaa jalkamme rauhan tielle." Luuk 1: 78-79.

Lisätietoja ja lähteet